Room Botany
Meteorologiset vuodenajat pohjoisella pallonpuoliskolla
Meteorologinen määritelmä jakaa vuoden neljään jaksoon kalenterikuukausien mukaan. Tämä helpottaa tilastointia, koska vuodenajat alkavat ja päättyvät aina samoina päivinä. Pohjoisella pallonpuoliskolla jaksot ovat seuraavat:
- Kevät: 1. maaliskuuta – 31. toukokuuta
- Kesä: 1. kesäkuuta – 31. elokuuta
- Syksy: 1. syyskuuta – 30. marraskuuta
- Talvi: 1. joulukuuta – 28. helmikuuta (29. helmikuuta karkausvuonna)
Kesä on se vuodenaika, jolloin pohjoinen pallonpuolisko saa eniten päivänvaloa. Talvella tilanne on päinvastainen: valoa on vähiten ja päivät ovat lyhimmillään.
Tähtitieteelliset vuodenajat: päiväntasaukset ja päivänseisaukset
Tähtitieteellinen määritelmä perustuu maapallon asemaan aurinkoon nähden, ei kalenterikuukausiin. Siksi vuodenaikojen alkamispäivät vaihtelevat hieman vuodesta toiseen. Pohjoisella pallonpuoliskolla:
- Kevät alkaa kevätpäiväntasauksesta noin 20. tai 21. maaliskuuta
- Kesä alkaa kesäpäivänseisauksesta noin 20. tai 21. kesäkuuta
- Syksy alkaa syyspäiväntasauksesta noin 22. tai 23. syyskuuta
- Talvi alkaa talvipäivänseisauksesta noin 21. tai 22. joulukuuta
Päiväntasauksina päivä ja yö ovat yhtä pitkiä. Kesäpäivänseisaus on vuoden pisin päivä, talvipäivänseisaus vuoden lyhin. Tähtitieteellinen määritelmä kuvaa siis tarkasti valon todellista käyttäytymistä, kun taas meteorologinen jako on helpompi kalenteriin sidottava työkalu.
Eteläisen pallonpuoliskon vuodenajat
Eteläisellä pallonpuoliskolla vuodenajat ovat vastakkaiset pohjoiseen verrattuna. Tämä johtuu maapallon akselin kallistumisesta suhteessa aurinkoon: kun pohjoinen puoli on kallistunut kohti aurinkoa, eteläinen puoli on kallistunut siitä poispäin. Meteorologisen määritelmän mukaan eteläisellä pallonpuoliskolla jaksot ovat:
- Kevät: 1. syyskuuta – 30. marraskuuta
- Kesä: 1. joulukuuta – 28. helmikuuta (29. helmikuuta karkausvuonna)
- Syksy: 1. maaliskuuta – 31. toukokuuta
- Talvi: 1. kesäkuuta – 31. elokuuta
Esimerkiksi Argentiinassa ja Australiassa talvi alkaa kesäkuussa ja kesä joulukuussa – päinvastoin kuin pohjoisella pallonpuoliskolla. Eteläisellä pallonpuoliskolla kesä on se vuodenaika, jolloin joulukuu, tammikuu ja helmikuu tuovat eniten päivänvaloa, ja talvi se, jolloin kesäkuu, heinäkuu ja elokuu ovat valoisuudeltaan heikoimmillaan.
Vuodenaikojen juhlat kulttuureissa
Lähes kaikissa kulttuureissa vuodenaikojen vaihtumista on juhlistettu päiväntasausten ja päivänseisausten yhteydessä. Kevätpäiväntasauksena, jolloin päivä ja yö ovat yhtä pitkiä, monissa kulttuureissa vietetään istutusjuhlaa. Kesäpäivänseisaus on vuoden pisin päivä, ja sitä juhlitaan monin paikoin keskikesän juhlana, jolloin perinteisesti ei tehdä töitä. Syyspäiväntasaukseen liittyy satojuhla, johon kuuluu usein runsas syöminen. Talvipäivänseisaus, vuoden lyhin päivä ja pisin yö, on talvijuhlan aikaa: sen teemoina ovat koti, yhteisö, jakaminen, lämpö ja turvallisuus.
Vuodenaikojen vaihtelu ja huonekasvit
Valon määrä vaihtelee vuodenaikojen mukaan, ja tämä näkyy myös sisätiloissa. Kesällä pohjoisella pallonpuoliskolla päivänvaloa on eniten, mikä tukee monien kasvien kasvua. Talvella valo vähenee selvästi, ja useimpien huonekasvien kasvu hidastuu tai pysähtyy.
Kun kasvi kasvaa hitaasti, se kuluttaa vettä vähemmän. Multa pysyy kosteana pidempään, joten kasteluväliä kannattaa tarkkailla mullan kosteuden perusteella eikä kiinteän aikataulun mukaan. Lannoitusta on yleensä syytä vähentää talvikuukausina, koska hidas kasvu tarvitsee vähemmän ravinteita. Lämmitys kuivattaa sisäilmaa, mikä voi näkyä lehtien kärkien ruskistumisena.
Keväällä valon lisääntyessä kasvit alkavat taas kasvaa. Tällöin veden ja ravinteiden tarve kasvaa, ja lannoituksen voi aloittaa uudelleen. Paras lähtökohta on seurata kasvin omia merkkejä – mullan kosteutta, lehtien kuntoa ja ikkunasta tulevan valon määrää – eikä pelkästään kalenteria.