Mitä valoa pohjoiseen antava ikkuna oikeasti antaa?
Pohjoiseen antava ikkuna tarjoaa kasveille puolivarjoa jopa 1,5 metrin päähän ikkunasta. Tämä tarkoittaa, että valo on epäsuoraa ja pehmeää, mutta määrältään selvästi vähäisempää kuin etelään antavassa ikkunassa, jossa suoraa auringonvaloa saattaa olla 0,6–0,9 metrin päähän ja kirkasta epäsuoraa valoa jopa 1,5 metrin päähän. Pohjoisikkunan valo riittää kuitenkin monille huonekasveille, kunhan ne sijoitetaan lähelle ikkunaa.
Talvella valon määrä vähenee entisestään, mikä vaikuttaa kasvien kasvuun. Päivänvalo on lyhyempää ja heikompaa, joten kasvit saattavat kasvaa hitaammin tai levätä. Tämä on luonnollista, eikä se välttämättä tarkoita, että kasvi olisi sairas. Kesällä pohjoisikkuna voi olla jopa ihanteellinen paikka monille lajeille, koska se suojaa lehtiä suoralta auringonvalolta, joka voi polttaa esimerkiksi peikonlehden ohuet lehdet.
Käytännön vinkki: jos et pysty lukemaan kirjaa luonnonvalossa tietyssä kohdassa huonetta, valoa on todennäköisesti liian vähän kasville. Tämä yksinkertainen testi auttaa arvioimaan, onko paikka sopiva vähän valoa sietävälle kasville vai tarvitseeko se siirtämistä lähemmäs ikkunaa.
Tunnista valonpuutteen merkit ajoissa
Kun kasvi ei saa riittävästi valoa pohjoisikkunalla, se ei yleensä kuole heti, vaan alkaa viestittää ongelmasta hienovaraisesti. Yksi ensimmäisistä merkeistä on uusien lehtien koko: ne jäävät selvästi pienemmiksi kuin vanhat lehdet. Myös lehtien väri voi vaaleta, jolloin tummanvihreä muuttuu hailakaksi ja elottomaksi.
Toinen tyypillinen oire on venähtänyt kasvu. Kasvi yrittää kurkottaa kohti valonlähdettä, jolloin varret ohenevat ja solmuvälit pitenevät. Tämä näkyy erityisesti pothoksella ja peikonlehdellä, joiden varret voivat roikkua tai nousta epäluonnollisen korkealle. Jos huomaat kasvin nojaavan voimakkaasti ikkunaan päin, se on selvä merkki siitä, että valoa on liian vähän.
Alempien lehtien kellastuminen ja variseminen on kolmas yleinen merkki. Kasvi luopuu vanhimmista lehdistään säästääkseen energiaa, ja tämä on usein ensimmäinen konkreettinen oire, jonka huomaat. Kellastuminen voi kuitenkin johtua myös liikakastelusta, joten tarkista aina mullan kosteus ennen johtopäätösten tekemistä.
Kirjavalehtisillä kasveilla, kuten pothoksella ja viherkasvilla, valonpuute näkyy myös lehtien kuvioinnin häviämisenä. Vaaleat raidat ja laikut vihertyvät, kun kasvi tuottaa enemmän lehtivihreää pystyäkseen yhteyttämään heikossa valossa. Jos kasvisi on menettänyt kirjavuutensa, se on merkki siitä, että se kaipaa enemmän valoa. Myös kukinta voi jäädä kokonaan pois, mikä on tyypillistä esimerkiksi rauhanliljalle.
Kun huomaat näitä merkkejä, älä heti siirrä kasvia suoraan aurinkoon – se voi polttaa lehdet. Sen sijaan siirrä se asteittain lähemmäs ikkunaa tai harkitse kasvivalon käyttöä. Kierrä kasvia säännöllisesti, jotta se kasvaa tasaisesti eikä väänny vain yhteen suuntaan. Useimmat kasvit toipuvat valonpuutteesta hyvin, kunhan annat niille aikaa ja oikeat olosuhteet.
7 helppohoitoista kasvia pohjoisikkunaan
Vaikka pohjoiseen antava ikkuna ei tarjoa suoraa auringonvaloa, monet huonekasvit viihtyvät siellä erinomaisesti. Tässä seitsemän varmaa ja helppohoitoista valintaa, jotka sietävät heikkoa valoa ja pärjäävät myös talven pimeinä kuukausina.
Aspidistra (Aspidistra Elatior)
Aspidistra on yksi parhaista kasveista pohjoisikkunaan. Se sietää laiminlyöntiä ja viihtyy puolivarjossa, ja liika valo voi jopa olla sille haitallista. Kastelu kannattaa pitää harvana ja antaa mullan kuivahtaa kunnolla kastelujen välillä. Tämä kasvi antaa anteeksi unohdukset, joten se sopii hyvin myös aloittelijalle.
Käärmekasvi (Sansevieria Trifasciata)
Käärmekasvi on dramaattinen ja pystykasvuinen, ja se selviää jopa pimeimmissä huoneissa. Se viihtyy vähässä valossa, mutta ei siedä liikakastelua. Kastele vasta, kun multa on lähes täysin kuivaa – talvella tämä voi tarkoittaa vain kerran kuukaudessa. Käärmekasveja on saatavilla monenlaisina väreinä, kokoisina ja muotoisina, joten niistä löytyy helposti sisustukseen sopiva yksilö.
ZZ-kasvi
ZZ-kasvi on hyvin anteeksiantava ja kasvaa jopa hyvin vähässä valossa. Se on hidas kasvaja, mutta voi kasvaa 0,9–1,2 metriä korkeaksi ja 0,6–0,9 metriä leveäksi lajikkeesta riippuen. Kastele se perusteellisesti kerran 2–3 viikossa hyvän vedenpoiston varmistavassa ruukussa. Tämä kasvi on täydellinen valinta, jos haluat huolettoman ja vehreän kaunistuksen pohjoisikkunaan.
Rauhanlilja (Spathiphyllum Wallisii)
Rauhanlilja on erinomainen valinta pohjoisikkunaan, sillä se ei tarvitse paljon auringonvaloa ja viihtyy varjossa. Parasta on, että se voi kukkia ympäri vuoden myös pohjoisikkunan valossa. Pidä multa tasaisen kosteana, mutta vältä liikakastelua. Rauhanlilja myös viestii selvästi, kun se tarvitsee vettä – lehdet nuupahtavat hieman, mutta virkoavat nopeasti kastelun jälkeen.
Peikonlehti (Monstera Deliciosa)
Peikonlehti sietää heikkoa valoa, ja pohjoiseen antava ikkuna onkin sille paras vaihtoehto, koska suora auringonvalo voi polttaa sen ohuet lehdet. Se suosii keskinkertaista tai kirkasta epäsuoraa valoa ilman suoraa auringonvaloa. Sijoita se lähelle ikkunaa, jotta se saa mahdollisimman paljon käytettävissä olevaa valoa. Peikonlehti on helppo ja palkitseva kasvi, joka kasvaa nopeasti oikeissa olosuhteissa.
Viherkasvi (Chlorophytum Comosum)
Viherkasvi selviää heikossa valossa ja viihtyy pohjoisikkunassa. Sen valontarve vaihtelee heikosta valosta kirkkaaseen epäsuoraan valoon, mutta suora auringonvalo polttaa sen lehdet. Viherkasvi vaatii säännöllistä kastelua, mutta anna mullan kuivahtaa hieman kastelujen välillä. Se on myös helppo lisätä, sillä se tuottaa usein pieniä ilmaversoja, jotka voi istuttaa uusiksi kasveiksi.
Pothos
Pothos on yksi helpoimmista huonekasveista ja sietää hyvin heikkoa valoa. Se on köynnöstävä kasvi, joka sopii hyvin hyllylle tai roikkuvaan ruukkuun. Kastele vasta, kun mullan ylimmät senttimetrit ovat kuivuneet. Huomaa, että kirjavalehtiset lajikkeet tarvitsevat enemmän valoa säilyttääkseen kirjavuutensa, joten ne kannattaa sijoittaa keskinkertaiseen eikä heikkoon valoon. Pothos on myös erittäin helppo lisätä pistokkaista.
Näin kastelet pohjoisikkunan kasveja oikein
Pohjoisikkunan kasvien kastelussa tärkeintä on välttää liikakastelua. Vähäinen valo tarkoittaa, että kasvit käyttävät vettä hitaammin, joten multa pysyy kosteana pidempään. Ennen kastelua tarkista aina mullan kosteus sormella tai kosteusmittarilla. Työnnä sormi noin 2–3 senttimetrin syvyyteen: jos multa tuntuu vielä kostealta, odota vielä muutama päivä.
Käärmekasvi ja ZZ-kasvi ovat erityisen herkkiä liialle vedelle. Ne kannattaa kastella vasta, kun multa on lähes täysin kuivunut. Muut pohjoisikkunan kasvit, kuten rauhanlilja ja viherkasvi, voivat vaatia hieman tasaisempaa kosteutta, mutta nekin sietävät kuivempaa jaksoa paremmin kuin jatkuvaa märkyyttä.
Vältä kiinteää kasteluaikataulua, kuten ”joka maanantai”. Kastelutarve vaihtelee vuodenajan, huoneen lämpötilan ja ruukun koon mukaan. Talvella kasvit lepäävät ja käyttävät vettä vähemmän, joten kastelukertoja voi harventaa. Kesällä taas saatat joutua kastelemaan useammin, mutta tarkista aina multa ennen kastelua.
Liikakastelu on yleisin huonekasvien hoitovirhe, ja se voi johtaa juurimätään, homeeseen ja sieniongelmiin. Varoitusmerkkejä ovat kellastuvat lehdet ja pahanhajuinen multa. Jos huomaat näitä oireita, anna mullan kuivua kunnolla ennen seuraavaa kastelua ja varmista, että ruukussa on hyvä vedenpoisto.
Mitä tehdä, jos kasvi ei saa tarpeeksi valoa?
Kun huomaat valonpuutteen merkkejä, kuten venähtänyttä kasvua tai vaalenneita lehtiä, ensimmäinen askel on siirtää kasvi lähemmäs ikkunaa. Pohjoisikkunan äärellä valo on voimakkainta, ja jo 30–50 senttimetrin siirto voi vaikuttaa. Jos mahdollista, etsi kasville paikka toisesta huoneesta, jossa on enemmän epäsuoraa valoa, mutta vältä suoraa auringonvaloa, joka voi polttaa esimerkiksi peikonlehden lehdet.
Talvikuukausina luonnonvalo voi olla riittämätöntä myös ikkunan lähellä. Silloin kasvivalo on käytännöllinen apu. Valitse kasvivalo, joka soveltuu huonekasveille, ja sijoita se riittävän lähelle kasvia – yleensä 20–40 senttimetrin etäisyydelle. Käytä sitä 8–12 tuntia vuorokaudessa, jotta kasvi saa säännöllisen valojakson. Kasvivalo ei korvaa kaikkea luonnonvaloa, mutta se auttaa kasvia pysymään terveenä pimeimpänä aikana.
Kierrä kasvia säännöllisesti, esimerkiksi neljänneskierros viikoittain. Näin varmistat, että kaikki lehdet saavat valoa tasaisesti, eikä kasvi ala kasvaa vinosti kohti ikkunaa. Jos kasvi on jo venähtänyt, se ei palaudu ennalleen, mutta uusi kasvu voi olla tiheämpää, kun valo-olosuhteet paranevat.
Yksinkertainen tapa arvioida valon määrää on katsella, pystytkö lukemaan kirjaa luonnonvalossa siinä kohdassa, missä kasvi seisoo. Jos teksti on liian hämärää, valoa on todennäköisesti liian vähän kasville. Tällöin kasvin siirtäminen tai kasvivalon käyttö on perusteltua.
Voiko pohjoisikkunan kasveja lannoittaa?
Kyllä, mutta maltillisesti. Pohjoisikkunan kasvit kasvavat hitaammin vähäisen valon vuoksi, joten ne eivät tarvitse yhtä paljon ravinteita kuin valoisammalla paikalla olevat kasvit. Liiallinen lannoitus voi vahingoittaa juuria ja aiheuttaa lehtien kärkien ruskistumista.
Lannoita pääasiassa kasvukaudella, joka on yleensä keväästä syksyyn. Käytä tällöin noin puoli annosta tavallista huonekasvilannoitetta. Talvella, kun valoa on vähiten ja kasvu on hidasta, lannoituksen voi jättää kokonaan väliin. Tämä antaa kasville luonnollisen lepojakson.
Muista aina tarkistaa lannoitepakkauksen annosteluohjeet ja soveltaa niitä kasvin koon ja kasvualustan mukaan. Jos kasvi on juuri istutettu tuoreeseen multaan, se ei välttämättä tarvitse lisälannoitusta ensimmäisinä kuukausina, sillä uusi kasvualusta sisältää jo ravinteita.