Kastelu, multa ja uudelleenistutus

Miten estää kissa kaivamasta ruukkukasvin multaa

Kissan luontainen kaivamisvietti voi kohdistua ruukkukasvien multaan. Tutustu käytännöllisiin keinoihin, joilla suojaat kasvisi ja pidät kissasi tyytyväisenä.

Miten estää kissa kaivamasta ruukkukasvin multaa

Miksi kissa kaivaa ruukkukasvin multaa?

Kissan kaivaminen ruukkukasvin mullassa ei ole ilkivaltaa, vaan se juontuu syvälle juurtuneista vaistoista. Luonnossa kissat kaivavat maata ennen tarpeidensa tekemistä, ja sama käytös siirtyy helposti sisäkissan arkeen – pehmeä multa vain tuntuu houkuttelevalta alustalta. Myös uteliaisuus vetää kissan tutkimaan uutta kasvia, ja tassujen raapiminen mullassa voi olla tapa merkitä reviiriä tuoksurauhasilla.

Kun ymmärrät, että kaivaminen on kissalle luonnollista, on helpompi suhtautua ongelmaan rakentavasti. Sen sijaan, että yrittäisit kieltää käytöksen, voit ohjata sen pois ruukkukasveista. Seuraavissa osioissa esitellyt keinot – kuten kasvin sijoittaminen ulottumattomiin tai mullan pinnan peittäminen – toimivat parhaiten, kun tiedät, miksi kissa toimii niin kuin toimii.

Sijoita kasvi kissan ulottumattomiin

Tehokkain tapa estää kissaa kaivamasta multaa on sijoittaa kasvi sellaiseen paikkaan, johon se ei yllä. Tämä on erityisen käytännöllinen ratkaisu pienille ruukkukasveille, jotka voi nostaa kissan ulottumattomiin ilman, että ne hallitsevat asuntoa. Riippuva istutuskori, seinäistutin tai korkea hylly toimivat hyvin, kunhan varmistat, että kiinnitys on tukeva ja kestää kissan mahdolliset hyppy-yritykset. Jos hylly on korkealla, mutta sen reuna on avoin, kissa voi silti yltää ruukkuun, joten valitse paikka, jossa kasvi on aidosti poissa tassujen ulottuvilta.

Suurten lattialla pidettävien kasvien ja huonepuiden kohdalla sijoittaminen ei aina onnistu. Tällöin kannattaa valita korkea ruukku tai suojaruukku, joka vaikeuttaa kissan pääsyä multaan. Korkea ruukku nostaa mullan pinnan sellaiselle korkeudelle, että kissan on hankalampi kaivaa, ja suojaruukku voi toimia lisäesteenä, jos se on riittävän jykevä eikä kaadu kissan ponnistaessa. Muista myös tarkistaa, että ruukku on vakaa eikä paina liian vähän suhteessa kasvin kokoon – muuten kissa voi kaataa koko kasvin yrittäessään päästä käsiksi multaan.

Peitä mullan pinta esteillä

Kun et voi siirtää kasvia pois kissan ulottuvilta, seuraavaksi tehokkain keino on tehdä mullan pinnasta epämiellyttävä kaivettava. Kissan tassut hakevat pehmeää ja kaivettavaa materiaalia, joten kun multa on peitetty, katoaa myös houkutus.

Yksinkertainen ja toimiva ratkaisu on asettaa mullan päälle alumiinifolio tai sileä muovi, johon on tehty reiät kosteudelle. Tämä ei estä kastelua, mutta tuntu on kissan tassuille vieras ja epämiellyttävä. Folio myös kahisee, mikä voi säikäyttää kissan jo ennen kuin se ehtii aloittaa kaivamisen.

Jos kaipaat koristeellisempaa vaihtoehtoa, kivet tai sora mullan pinnalla toimivat hyvin. Ne eivät houkuttele kaivamaan samalla tavalla kuin multa, ja ne sulautuvat helposti sisustukseen. Vältä kuitenkin liian hienojakoista materiaalia, kuten hiekkaa tai pientä soraa, sillä se voi muistuttaa kissaa hiekkalaatikosta ja houkutella tarpeille. Valitse mieluummin selkeästi suurempia kiviä, jotka eivät mahdu tassun alle.

Muista myös, että pienet kivet voivat olla tukehtumisvaara pienille lapsille tai koirille. Harkitse siis oman kotitaloutesi tilannetta ennen kuin lisäät kiviä ruukkuihin. Jos perheessä on pieniä lapsia tai koiria, alumiinifolio tai sileä muovi voi olla turvallisempi valinta.

Käytä luonnollisia hajuja karkotteena

Kissan hajuaisti on tarkka, ja monet sitrushedelmien tuoksut ovat sille epämiellyttäviä. Tätä voi hyödyntää hellävaraisesti niin, ettei kumpikaan osapuoli kärsi. Laimennettu sitruunamehu kasvin lehdillä toimii luonnollisena karkotteena: se ei vahingoita huonekasvia, mutta tekee lehtien nuuskimisesta ja pureskelusta vähemmän houkuttelevaa. Sumuta liuos kevyesti lehdille ja toista käsittely aina silloin, kun huomaat kissan taas osoittavan kiinnostusta kasvia kohtaan.

Sitruunankuoret mullan päällä ovat toinen yksinkertainen keino. Kuoret tuovat raikkaan tuoksun ruukun välittömään läheisyyteen, ja niiden karhea pinta ei houkuttele kaivamaan. Kun kuoret kuivuvat ja menettävät tehonsa, vaihda ne uusiin. Myös pieni määrä etikkaa tai hajuvettä ruukun reunalla voi pitää kissan loitolla, mutta tässä on tärkeää maltti: liian voimakas haju voi häiritä sekä kissaa että sinua. Käytä vain kevyttä sipaisua ja tarkkaile, miten kissa reagoi.

Muista, että hajujen teho on yksilöllistä. Toinen kissa kääntyy jo sitruunan tuoksusta, toinen saattaa kaivata vahvemman viestin. Yhdistä hajupohjaiset keinot mullan pintaan asetettuihin esteisiin, jotta lopputulos on kestävä. Näin kasvi saa olla rauhassa, eikä kissan tarvitse jatkuvasti koetella rajojaan.

Hyödynnä ääntä varoittimena

Alumiinifolio on monikäyttöinen apu, kun haluat suojata ruukkukasvin multaa kissalta. Kääri foliota ruukun tyvelle tai aseta pala mullan pinnalle. Sen kahiseva ääni säikäyttää kissan ja saa sen yleensä luopumaan aikeistaan. Samalla kuulet selvästi, jos kissa yrittää kaivaa multaa – folio toimii siis myös eräänlaisena hälyttimenä.

Folion käyttö on erityisen kätevää, koska se ei vahingoita kasvia eikä kissaa. Voit myös yhdistää sen muihin keinoihin, kuten mullan pinnan peittämiseen kivillä tai kasvin siirtämiseen korkeammalle. Näin saat useita esteitä, jotka yhdessä vähentävät kissan kiinnostusta ruukkukasviin.

Muista tarkistaa folion kunto säännöllisesti. Jos se repeytyy tai siirtyy pois paikaltaan, vaihda se uuteen, jotta suojaus pysyy tehokkaana. Folion kahina voi myös olla merkki siitä, että kissa on yrittänyt kaivaa – silloin kannattaa miettiä, tarvitaanko lisäsuojaa tai olisiko kasvi syytä siirtää kokonaan toiseen paikkaan.